Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Fear

01.04.2020 23:24
”Ensinnäkin, ketä nyt haluaisi johtaa?” Kysyi Korpikynsi äksysti.
”Minusta Valovirta sopisi rooliin.” Sanoin hiljaa, mutta niin että kaikki kuitenkin kuulivat.
Yleensä sanoin mielipiteeni kuuluvasti, mutta tilanne oli vaikea.
”Olen samaa mieltä Pelkotassun kanssa.” Sanoi Harmaavilla kuuluvammin kuin minä.
”Äh, enpä tiedä.” Sanoi päivänsäteemme, Korpikynsi.
”No enemmistö on Valovirran puolella.” Sanoin jopa juhlallisesti.
”Ai niin. Unohdinkin meidä suuren enemmistömme.” Sanoi Korpikynsi ilmeisesti harmissaan ettei saanut olla johtaja.
”Se on sitten selvä. Seuratkaa minua.” Sanoi Valovirta.
Aterioimme loppuun, ja jatkoimme matkaamme kaksijalkainen läpi. Sitä jatkui pitkään, ja kauas.

Lähdimme kävelemään auringon paahteessa kaksijalkaloiden katuja. Pian näin pienen valkean kissan, ja toisen kermanvärisen naaraan. Naaras oli toista, ilmetysti kollia, suurempi.
>> Kannattaa kai kiertää nuo kauempaa. << Ajattelin ja näytin muille nopean merkin pysyä varjoissa. Olin Valovirran, takana eli toinen etummaisista. Harmaavilla ja Korpikynsi huomasivat merkin ja noudattivat sitä. Korpikynsi kuitenkin vastahakoisesti. Valovirta vain tökkäisin hännänpäälläni, kuiskasin tälle pysyä varjossa.

Kumpainenkaan kissoista eivät meitä huomanneet, he keskustelivat jostain hyvin keskittyneesti, eivätkä edes haistaneet meitä. Naaras oli pitkäturkkinen, ja suurikorvainen. Yhtäkkiä naaraan korvat värähtivät.
”Dobby, kuulitko tuon?” Naaras kysyi pieneltä, valkoiselta kollilta.
>> Dobby. En koskaan ole kuullut tuontapaisia nimeä. <<
”Kuulin. Saisimmeko vähän syötävää lehtikadoksi?” Sanoi kolli kylmästi naurahtaen.
Vaikka tiesin, että kolli vain vitsaili, olin silti peloissani. Voittaisin molemmat helposti, voimani avulla. Mutten halunnut tappaa ketään, ainakaan suotta.
Tuo selkäpiitä karmiva kolli, sekä naaras lähestyivät piilopaikkaamme. Valovirta antoi kaikille merkin juosta, ja pingoin niin kovaa pois, kuin kintuistani pääsin.

// joku profetiakissa, tai Charla, mahdollisesti jatkan itse Dobbyllä.

Vastaus:

17 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Usva YP

01.04.2020 20:52
Valovirta, Pilviklaani

”Mutta, kuka johtaa meidän joukkoa? Ei me voida haahuilla miten sattuu”, Korpikynsi tiedusteli. Näin Pelkotassun vetäytyvän pelkästä ajatuksesta johtaa, mutta olihan hän vasta oppilas, joten miten häneltä voisi olettaa, että hän johtaisi. Harmaavilla vain tiiraili aurinkoa liittymättä keskusteluun millään muotoa. Korpinkynsi katsoi odottavasti, joten päätin sanoa jotain.
”Entä, jos päättäisimme kaikki asiat yhdessä? Ainakin siihen asti, että huomaamme ketä on paras johtoon”, ehdotin ja muut nyökyttelivät hyväksyvästi. Tiesin, että ennen pitkää johtamisesta tulisi riitaa, mutta onneksi sitä hetkeä oli onnistuttu siirtämään.
”Lähdetäänkö me?” Korpikynsi kysyi kärsimättömästi. Vilkaisin Pelkotassua ja Harmaavillaa, joka oli vihdoin lopettanut auringon tarkkailun. Kaikki nyökkäsivät ja lähdimme matkaan.

Jo ensimmäisen ukkospolun kohdalla syntyi riitaa. Jokainen halusi päättää, milloin mennään yli, mutta kaikki olivat erimieltä. Tunsin korvieni halkeavan riidan ääniin, mutta pidin suuni vielä kiinni. Kun riitelyä oli jatkunut vielä tovin eikä asiasta ollut päästy yhteisymmärrykseen. Mittani alkoi täyttyä ja olin varma, että minäkin yhtyisin pian riitelyyn.
”Seis! Ei kai sillä ole mitään väliä, kuka päättää milloin mennään, kunhan mennään joskus”, sanoin ärsyyntyneenä. Muut katselivat minua hiljaisina ja yllättyneinä kiukunpuuskasta. Korpikynsi otti ohjat käpäliinsä ja jokainen pääsi turvallisesti ukkospolun yli. Kiitin Korpikynttä ja samoin tekivät muut. Ehkä me sittenkin selviäisimme.

Auringonlasku oli jo lähellä ja rupesimme etsimään nukkumispaikkaa. Nälkä painoi jokaisen mieltä ja olin varma, että kuulin Harmaavillan mahan murisevan. Meidän pitäisi löytää ruokaa ennen pimeäntuloa, koska kenellekään meistä ei oltu annettu pimeännäkö voimaa. Nälkä voisi myös ajaa uudelleen riitelyyn emmekä pääsisi koskaan perille kinastelemalla. Metsää ei ollut lähienoillakaan. Vain nummia ja pieni kaksijalkala. Meidän olisi asetuttava aloillemme ilman puiden suojaa. Korpikynnelle se ei olisi ongelma, mutta Harmaavilla ja minä olimme tottuneet puihin sekä Pelkotassu kaislikkoihin. Myös riistan pyytäminen nummilla olisi hankalampaa.

”Minä en ainakaan aio saalistaa teille”, ilmoitti Korpikynsi, kun olimme löytäneet suojaisan paikan.
”Kuka sitä muka pyysi?” Harmaavilla kysyi äkäisesti, mutta varmaan vain siksi, koska oli nälissään ja väsynyt. Pelkotassukin liittyi sanaharkkaan, joka sai minutkin luovuttamaan. Miksi emme vain voisi saalistaa kaikille? Yritin saada ääneni kuuluviin, mutta turhaan.
”Minä menen nyt saalistamaan itselleni”, Korpikynsi sanoi ja lähti paikaltaan niine hyvineen kukkulan taakse. Harmaavilla ja Pelkotassu tekivät samoin, mutta menivät erisuuntiin. Ei tästä mitään tulisi, jos kaikki vain koko ajan riitelisivät pienimmistäkin asioista. En lähtenyt yhtä kauas kuin muut ja onnistuin saamaan erään eksyneen kanin. Sieltä suunnasta minne Korpikynsi oli lähtenyt, alkoi kuulua taistelunääniä. Ponkaisin pystyyn jättäen ruokailun kesken. Oliko Korpikynsi joutunut vaikeuksiin?

Kukkulan takana odotti kauhea näky. Korpikynsi taisteli yksin kahta häntä kaksikertaa suurempaa mäyrää vastaan. En nähnyt enää kuka oli Korpikynsi, mutta hyppäsin vain suoraan mukaan taistelun. haistoin veren, mutten tiennyt kenen se oli. Vaikka olin tullut avuksi, olimme silti alakynnessä. Mäyrät olivat melkein haavoittumattomia, mutta Korpikynsi olisi voinut pyörtyä maahan verenhukasta. Ulvaisin avunhuudon ja toivoin, että Harmaavilla ja Pelkotassu olivat kuulleet sen. En voinut olla silti varma, että he auttaisivat, vaikka olisivatkin kuulleet. Tunsin viiltävää kipua lavassani ja henkäisin kauhusta. Olin antanut huomioni herpaantua ja mäyrä oli käyttänyt sitä hyväksi. Toivoin mielessäni kivun ja verenvuodon lakkaavan. Toiveeni toteutui, jolloin mäyrä säikähti yhtäkkistä parantumista uhrissaan.

Kaukaa tai eihän se nyt ihan hirvittävän kaukaa kuului ulvaisuja ja Pelkotassu sekä Harmaavilla rymistelivät mäyriä päin. Nyt ne olivat alakynnessä ja joituivat jättämään uhrinsa. Mäyrät löntystelivät isoin jaloin pois ja pystyimme vihdoin hengähtämään rauhassa. toivoin nopeasti, että Korpikynnen, Harmaavilla ja minun haavani parantuisivat ja niin kävi. Pelkotassu ei ollut haavoittunut lainkaan erityiskykynsä ansiosta, mutta hänkin oli hengästynyt taistelusta.
”Kuulin avunhuutosi ja lähdin heti tulemaan”, Harmaavilla kertoi ja Pelkotassu nyökkäili, että oli tehnyt samoin.
”Te pelastitte henkemme”, Korpikynsi sanoi huohottaen ja väsymys painoi häntä kumoon. Nyökkäilin tueksi jolloin Harmaavilla ja Pelkotassu vaihtoivat yllättyneitä katseita saadessaan kiitoksen.
”Mutta, jotain tämä todisti. Emme selviä ilman johtajaa. Jonkun pitää pitää ryhmä kasassa, koska näin ei saa enää käydä”, Pelkotassu sanoin niin hiljaa, että kuulin hädin tuskin.

//Jätin tämän nyt samaan kysymykseen kuin Sipuli, koska en osannut päättää kuka vois johtaa xd. Joku muu saa päättää sen. Mutta siis Pelko, Harmaa tai Korpi?

Vastaus:

32 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Sipuli

01.04.2020 18:07
Vesitähti, Pyryklaani


*Tähtiklaani valaiskoon polkusi Pelkotassu, minne ikinä menetkin.* Vesitähti toivotti mielessään ja lähti nukkumaan pesäänsä.

Vesitähti heräsi aamulla jonkun naaraan hysteeriseen huutoon. Vesitähti ponkaisi makuusijoiltaan äkkiä Suurkivelle. Tiikerikala huuteli hädissään Pelkotassun nimeä.
"Tiikerikala, rauhoitu." Vesitähti pyysi tiikerikuvioista naarasta.
"No on vähän vaikeaa kun tytär on hukassa! En halua menettää toista pentuani! Sinun on varmaan vähän vaikeaa ymmärtää kun itsellä ei ole omia!" Tiikerikala karjui silmät raivosta leiskuen. Vesitähteä sattui sydämeen.
"Minä tiedän Pelkotassusta. Rauhoitutko, pyydän?" Vesitähti anoi. Tiikerikala meni hiljaiseksi.
"Missä hän on?" hän kysyi.
"En tiedä. Mutta hän lähti jonnekkin. Hän ei halunnut kertoa, mutta se oli varmasti tärkeää." Vesitähti kertoi.
"Tuleeko hän takaisin?" Tiikerikala kysyi.
"Tyttäresi on vahva, varmasti tulee." Vesitähti lupasi ja toivoi tarkoittavansa sanojaan.


Harmaavilla, Loistoklaani

Harmaavilla ei voinut vieläkään uskoa sen yön tapahtumia. Sen, kun hän tapasi kolme muuta kissaa Nelipuulla. Se ei edes ollut se juttu, mitä kolli ei voinut uskoa sitä todeksi. Se oli, kun Tähtiklaanin kissat kertoivat erityisvoimistaan.
Tällä kertaa Harmaavilla keksi testata niitä. Hän oli ottanut koekaniinikseen Hohdemielen.
"Hohdemieli, onko minussa huonoja puolia?" Harmaavilla kysyi naaraalta.
"Ei, miten niin?" tämä ihmetteli.
*Hän valehtelee. Hänen mielestä minulla on, olen liian masentunut ja epäsosiaalinen hänen mieleensä." harmaa kolli tiesi.
*Tiesin koska voimani kertoi.* Harmaavilla hämmästeli.
"Kysyin vaan." Harmaavilla vastasi naaraalle ja lähti pois sotureiden pesään.

"Lehvälaulu, ei!" Haukkalento karjui surullisena. Hänen synnytys oli epäonnistunut. Syntyi kolme pentua, Lukkipentu, Saukkopentu ja Kivipentu. Vain Lukkipentu selvisi, ja Lehvälaulu oli kuoleman partaalla.
"Menen Tähtiklaaniin hoitamaan näitä kahta." Lehvälaulu lupasi kumppanilleen ja silitti hännällään heikosti Saukkopentua ja Kivipentua.
"Entä Lukkipentu? Meillä ei ole kuningattaria mille voisi antaa Lukkipentumme hoidettavaksi." Haukkalento parkui. Lehvälaulu ei kuitenkaan vastannut, sillä tämän henki oli jo haihtunut hänen ruumiistaan.
*Tämä ehkä liittyy profetiaan.* Harmaavilla arveli.

Yöllä kollikissa hipsi ulos leiristä huomaamatta. Päästyään Nelipuulle oli jo Pelkotassu ja Valovirta paikalla. Korpikynsi tuli hieman Harmaavillan jälkeen. Sitten tuli neljä Tähtiklaanin kissaa, joista Harmaavilla tunnisti vain yhden, eli Omenaviiman. Muut olivat vieraita, mutta he esittäytyivät Ruususieluksi, Rauhamieleksi ja Koskenpuroksi.
"Lähtekää nyt. Aikaa ei ole enää hukattavaksi." kissat sanoivat kuorossa ja sitten hälvenivät ilmaan yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin.
*Aika nopeasti he vain käväisivät.* ajatteli Harmaavilla.
"No, mitäs me tässä odotellaan?" Korpikynsi kysyi. Matka oli alkamassa.
Suuntasimme matkaamme kohti poispäin klaanien reviireistä. Lähdimme pois puiden luota, ja meille aukesi aika avara maisema. Olimme jonkun kukkulan huipulla. Kaukaisuudessa näkyili kaksijalkaloita, ukkospolkuja, metsiä, ja vaaroja.
"Mutta mihin suuntaan?" Harmaavilla tiedusteli.
"No sinne auringonnousua päin." Pelkotassu naurahti.
"Mutta, kuka johtaa meidän joukkoa? Emme voida haahuila miten sattuu." Korpikynsi murahti ja katsahti meistä jokaiseen. Harmaavilla vain mittasi katseellaan, mistä aurinko yleensä nousisi.

//profetiatyyppä tai loistoklaanilainen tai pyryklaanilainen. Vihdoinkin Fearin odottamat jatkot tuli :D, joka uusiutui ainakin kolme kertaa xddd. Ja, toteutin Fearin jokaisen jatkajan xd, koska vesi, se on pyrystä ja harmaa on profetiasta

Vastaus:

Vesitähti 7 kp:ta ja Harmaavilla 19 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Usva YP

31.03.2020 16:51
Iltapentu, Tuiskuklaani

Avasin silmäni tai no oikeastaan vain toisen silmäni. Tunsin pistävää kipua kyljessäni ja huomasin jonkin tarttuneen turkkiini. Nostin päätäni ja näin vieressäni valkoisen vähän minua suuremman pennun. Otin hampaillani terävästä jutusta ja kiskaisin sen irti.
”Iltapentu, älä herätä siskoasi”, minua paljoon suurempi naaras sähähti.
”Ei ollut aikomuskaan”, sanoin takaisin. Mitä tuo oikein kuvitteli? Oli minulla aivot päässä. ”Kuka sinä edes olet?”
”Emosi, vaikka olisin kyllä mieluummin kenen tahansa muun emo”, emo sanoi. Aivoni eivät tuntuneet kunnolla ymmärtäneet hänen sanojaan, koska minä enemminkin suutuin kuin harmistuin. Sähähdin hänelle muutaman sanan, mutta hän vain hurjistui entisestään.
”Iltapentu, mene viemään ruokaa klaaninvanhimmille”, emo sanoi ja lähdin jupisten kohti suurta eläinkasaa. Kuulin kaukaa siskoni kysymyksen:
”Miksi kohtelit häntä noin?” Emon vastauksen kuulin vain hädin tuskin ja se sai minut suuttumaan entistä enemmän. Vietyäni jonkin linnun klaaninvanhimmalle ja saatuani muutaman mulkaisun osakseni, mittani alkoi täyttyä. Olin nähnyt muiden menevän puiden lomassa olevasta pienestä aukosta pois ja kaipasin juuri nyt omaa rauhaa. Katsoin ettei kukaan nähnyt ja hiivin pois. Päästyäni puiden keskeltä, tunsin oloni oudon vapaaksi. En nähnyt ketään lähimaillakaan, aloin juosta ja ensimmäistä kertaa syntymäni jälkeen, minä kehräsin. Läheltä alkoi kuulua askelia ja Pilviloiste tuli luokseni isä kintereillään. Lopetin juoksemisen ja katsoin heitä tyynen odottavasti. Emo alkoi heti sättiä ja haukkui minua, vaikka millä nimillä. Hänen takanaan kurkisteli Taivaspentu. Huokaisin tylsistyneenä. Emon sanat olivat minulle kuin tyhjää. Hän ei päättäisi mitä teen.
”Jos haluat joskus edes hyvän elämän sinun on alettava kuuntelemaan minua ja tottelemaan”, Pilviloiste naukui äkäisesti.
”Jos vain, että saisi hyvän elämän, pitäisi kuunnella naarasta, jolla ei ole minkäänlaista oikeudentajua, niin ei minua paljoa kiinnosta”, sanoin kovaan ääneen. ”Minä teen itse oman tulevaisuuteni enkä anna sinun pilata mitään.”
”Minä toivoisin, että sinä et olisi pentuni”, Pilviloiste sähähti ja tunsin mielihyvää.
”No, hyvä, että ollaan edes yhdestä asiasta samaa mieltä. Minä puolestani toivoisin, että sinä et olisi emoni. Sinä et ansaitse olla emo”, sanoin ja marssin kohti leiriä.

//Taivas tai Pilvi?

Vastaus:

13 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Fear

31.03.2020 16:24
Taivaspentu, Tuiskuklaanin pentu


”Hänen nimensä voisi olla Taivaspentu”, sanoi naaraan ääni.
Kierähdin lähemmäs äänen lähdettä, ja tunsin emoni lämpimän vatsan. 
”Hänen nimensä voisi olla Iltapentu”, kollin ääni sanoi.
”Onkohan mitään toivoa, että hänestä olisi hyötyä kenellekkään?” kolli sanoi. Tunsin emon liikahtavan hermostuneesti. Emo työnsi sisartani kauemmas, ja veti minut lähemmäs vatsaansa. En pitänyt siitä mitä naaraskissa teki. Kuulin Iltapennun kimakan naukaisun, mutta naaras ei välittänyt ketunmittaakaan.

// kuu myöhemmin //

Makasin emon suojassa, samalla kun katselin kuinka Iltapentu hytisi kylmyydestä viereisessä makuusijassa.
"Emo, voiko Iltapentu tulla kanssamme nukkumaan?" Kysyin myötätuntoisesti.
Pilviloiste huokaisi aina välinpitämättömästi kun puhuin Iltapennusta kauniisti.
"Kai. Vain tämän kerran." Sanoi Pilviloiste.
Iltapentu loi minuun kiitolliseen katseen, ja asettui viereeni lämpimään. Rakastin sisartani paljon, mutta emo ei hyväksynyt sitä.
"Olet liian nuori ymmärtämään" Sanoi hän, jokainen kerta kun sitä kysyin.
Halusin todella tietää mikä siihen oli syy, vihata Iltapentua. Minusta hän oli vain omalaatuinen. Eihän erinlaisuudella ollut mitään väliä. Olisihan se nyt tylsää, jos kaikki kaikki olisivat identtisiä.
Mietin asioita, ennen kuin nukahdin.

// seuraava päivä //

Olin väsynyt, ja näin kerrankin Iltapennun nukkuvan kanssani.
"Pilviloiste!", sanoi isäni Västäräkkiturkki.
Hän ei huomannut että oli hereillä. Isä pudisti emon hereille, kylmyys iski, kun emo poistui makuusijalta. Iltapentu käpertyi minuun kiinni, ja minä häneen. Saimme toisistamme lämpöä, ja turvantunnetta.
"Mitä nyt?" Kysyi Pilviloiste kärttyisänä siitä, että joutui heräämään.

//Pilviloiste, Iltapentu?

Vastaus:

10 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Usva YP

31.03.2020 11:02
Pilviloiste, Tuiskuklaani

Tunsin jäätävää kipua. Synnytys oli alkanut ja tunsin halkeavani. Hopeapuro yrtti kaikin keinoin auttaa, mutta tunsin silti, että olisin taistelemassa pahinta taisteluani.
”Ensimmäinen tulee”, Hopeapuro varoitti ja kipu raastoi minua. Näin edessäni pienen valkoisen karvamytyn. Se näytti todella paljon minulta.
”Ja vielä toinen”, Hopeapuro sanoi. Silloin tunsin taas uuden kipuaallon ja tunsin hajoavani kappaleiksi. Pieni tummanharmaa pentu tuli näkyviin. Se ei näyttänyt lainkaan siltä miltä halusin pentujeni näyttävän. Hopeapuro kertoi, että synnytys oli päättynyt ja lähti hakemaan Västäräkkiturkkia. Västäräkkiturkki tuli hetken päästä ja hänkin tuntui hieman järkyttyvän tummanharmaan pennun ulkonäöstä.
”Meidän pitäisi kaiketi päättä nimet”, sanoin. Västäräkkiturkki nyökkäsi.
”Sinä voit päättää valkoisen nimen ja minä tuon harmaan”, Västäräkkiturkki sanoi ja naukaisin hyväksyvästi.
”Hänen nimensä voisi olla Taivaspentu”, sanoin ja valkoinen kissanpentu kierähti lähemmäs vatsaani.
”Hänen nimensä voisi olla Iltapentu”, Västäräkkiturkki sanoi ja osoitti pennuista pienempää. Katsoin uudestaan Iltapentuun ja maukaisin:
”Onkohan mitään toivoa, että hänestä olisi hyötyä kenellekkään?” Västäräkkiturkki kohautti lapojaan sanomatta mitään. Minusta tuntui, että Taivaspentu voisi saada huonoja vaikutteita Iltapennulta, joten päätin pitää sisarukset kaukana toisistaan. Taivaspennun otin lähemmäs itseäni ja Iltapennun siirsin kauemmas. Tältä kuului kimakka naukaisu, mutta olin kuin en olisi kuullut mitään.

//Taivas? Jatkan ehkä myöhemmin Illalla.

Vastaus:

9 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Fear

30.03.2020 11:34

Pelkotassu, Pyryklaanin oppilas

Profetia // matka alkaa
”Pelkotassu, voitko luvata minulle?” Kysyi Vesitähti.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen, sanoin.
”Olen pahoillani, mutten voi kertoa siitä sinulle.” Sanoin apeasti.
Vesitähti vain nyökkäsi, mutta aistin hänestä huokuvan pelon ja huolen.

Saavuimme leiriin, ja Vesitähti syöksähti puhumaan klaanille.
Murattitassu, Kiurutassu, Kaikutassu ja Harmaatassu saivat mestarit, ja heistä tuli oppilaita. Hurrasin muun klaanin mukana, kuitenkin apeammin.
”Meillä on myös surullisia uutisia. Klaaninvanhimpamme Juovatäplä on kuollut vanhuuteen.” Sanoi Vesitähti surullisesti.
>> Juovatäplä oli nukkunut pois, ja herännyt Tähtiklaanista. << Ajattelin.
Raahasin itseni oppilaidenpesään ja odotin hereillä muiden nukahtamista.

// skip //

Pian viimeinen oppilas, Murattitassukin oli unessa. Tiesin että tänäyönä olisi vaikeampaa lähteä leiristä, Juovatäplän kuoleman takia. Kuljin leirin varjoja pitkin, ja olin aivan tarpeidentekopaikan vieressä.
>> Enää pari askelta ja- << Katkesi ajatukseni ääneen, joka oli syntynyt risusta, jonka päälle olin astunut.
Vesitähti kääntyi, ja painauduin pensasmuuria vasten. Sitten naaraan katse pyyhkäisi lopun leiristä, ja näin tilaisuuteni. Puikahdin ulos tarpeidentekopaikalta, ja huokaisin helpotuksesta, tietäen että mestarini oli nähnyt minut.

Varmistin ettei kukaan nähnyt minua, ja lähdin kohti nelipuuta.
Olin ensimmäinen nelipuilla, ja ketään ei ensiksi näkynyt saapuvan tapaamispaikalle. Hetken päästä Korpikynsi tuli, hänen jälkeensä Harmaavilla, ja Valovirta.
Pian neljä, hopeanhohtoista soturia, astelivat meidän eteemme.
Siinä oli Ruususielu, Omenaviima, Rauhamieli ja Koskenpuro.
”Lähtekää nyt. Aikaa ei ole enää paljoa hukaan heitettäväksi.” Sanoivat kissat kuorossa ja sitten haaleuntuivat tähtipölyksi.
”No, mitä me tässä odotellaan?” Kysyi Korpikynsi ja heilautti häntäänsä.
Lähdimme kulkemaan kissojen kertomaan suuntaan. Kohti auringonlaskua.

//Joku profetiakissoista, TAI Vesitähti, joku muu Pyryklaanilainen

Vastaus:

13 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Keskiyö

30.03.2020 10:13
Kuupentu, Pilviklaani

”Miksi sinun pitää huolehtia hänestä?” Apilapentu kärtti emoltaan. Tunsin surun hiipuvan sydämmeeni. He puhuivat minusta ja he tiesivät, että kuulisin.
”Koska hänen emonsa kuoli synnyttäessä, eikä pysty olemaan täällä huolehtimassa hänestä”, Sadepilkku selitti, mutta Apilapentu näytti siltä, että aikoi väittää vastaan. Eikö kukaan pitänyt minusta? Sysipentu käveli Apilapennun tueksi. Riiputin päätäni, kunnes huomasin Hopeapennun tulevan luokseni.
”Tulitko sinäkin sanomaan, ettei Sadepilkun pitäisi huolehtia minusta?” kysyin katkerasti.
”En, vaan tulin sanomaan, että minun mielestäni Sysipentu ja Apilapentu ovat väärässä. Ei ole sinun syytäsi, että emosi kuoli”, Hopeapentu sanoi hiukan loukkaantuneesti, mutta hänen silmistään loisti ymmärrys. Kunpa voisin uskoa, ettei emon kuolema ollut minun syytäni. Minulle oltiin jälkeenpäin kerrottu, että siskoni Pihkapentu oli myös kuollut synnytyksessä. Isänikin oli kuollut samoin kuin isoveljeni. Olin kuullut salaa, kun vanhemmat soturit olivat keskustelleet ja ymmärtänyt, että isosiskoni oli karkoitettu klaanista. Mutta miksi minun piti olla yksin? Palasin pian takaisin maailman kartalle ja huomasin Hopeapennun tuijottavan minua.
”Mitä?” kysyin ihmeissäni.
”Sinä hoit äsken: älä kuole, älä kuole”, Hopeapentu kertoi ja minua alkoi nolottaa.

//Joku Pilviklaanista?

Vastaus:

9 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Sipuli

29.03.2020 10:57
Aurinkopentu (periaatteessa ja Vesitähti), Pyryklaani


"Murattitassu, Kiurutassu, Kaikutassu, Harmaatassu!" klaani hurrasi. Epää, noi pääsi jo oppilaaksi, ilman mua!
"Miks mä en päässy viel oppilaaksi?" miukaisin pettyneenä.
"Sinun on ihan pian, älä huoli. Olet vain heitä nuorempi, ei sille voi mitään." Vadelmasydän naukaisi takanani.
"Meillä on myös surullisia uutisia." Vesitähti ilmoitti ja teki hännänmerkin. Rotta-askel kantoi selässään velton kissan ruumista ja laski sen pehmeästi aukiolle.
"Viime yönä, klaaninvanhimpamme Juovatäplä menehtyi vanhuuteensa." Vesitähti jatkoi surullisena.
"Emo!" emoni, sekä Havuvirta, emoni sisko, juoksivat ruumiin luo hätääntyneenä.
"Anteeksi siskot." Vesitähti pyysi. "Kun en kertonut."
"En olisi halunnut tietää sitä yöllä että hän... on Tähtiklaanissa." Vadelmasydän sopersi.
"En minäkään." Vesitähti myönsi ja jatkoi puhettaan kivellä:
"Tulemme muistamaan Juovatäplän urheana soturina, joka palveli klaaniamme henkensä uhalla. Hän oli myös klaaninvanhimpana "parantajamme", koska meillä ei sellaista ollut. Nyt hänen on kuitenkin siirryttävä Tähtiklaanin riveihin." Vesitähti maukui ja hyppäsi alas kivektä ruumiin luo sanomaan hyvästit. Sitten meni emo, Havuvirta, ja lopulta koko muu klaani.
"Hän oli sinun mummisi." Vadelmasydän kuiskasi. Mitä! Mä en oo ees jutellu koskaa sen kaa ja nyt sen piti kuolla, tutustumatta minuun?!
"Mene sanomaan hyvästit Juovatäplälle." eno kehotti ja kipitin ruumiin luo.
"Sori etten tullu juttelee sulle koskaan elämäs aikana. Olisin halunnut tietää susta enemmän, mutta näköjään Tähtiklaani ei sitä halunnut. Toivottavasti nään sut mun unissa ja voisimme tuntee paremmin." maukaisin ja laskin pääni kuolleen naaraan päälaelle. Sitten lähdin emon luo.
"Läheisimmät kissat viettävät yön valvoen ruumiin äärellä." Vesitähti maukui.
"Olenko mä?" kysyin.
"Voit mennä pentutarhaan nukkumaan." Vesitähti sanoi lempeästi.
"Mä jään valvoo, Juovatäplä oli mun mummi!" sanoin urhoollisesti ja marssin kuolleen eteen istumaan. Ympärilläni oli Vesitähti, Vadelmasydän, Havuvirta, Kiivastassu, Fasaanitassu ja muutama muukin kissa, mitä en ole aiemmin tavannut. Istuimme hiljaa.
Kuun noustua huipulleen, mulla alkoi olee tylsää.
"Kuinka kauan me oikein valvotaan?" kysyin haukotellen. Kukaan ei kuitenkaan vastannut. Silmäni alkoivat lumpsahdella kiinni... en jaksanut... zzzz...


//mä tai joku muu "muutama kissa" jos haluaa, ihan sama

Vastaus:

15 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Sipuli

28.03.2020 23:07
Vesitähti, Pyryklaani


Vesitähti ja Pelkotassu kävelivät hiljaa saaliit hampaissaan kohti leiriä. Pelkotassu käveli haaveilumaailmoissaan mestarinsa vierelle.
*Hän on varmasti saanut tietää tai on tehnyt jotain häntä ilahduttavaa, eikä kerro siitä.* Vesitähti päätteli tuijottaessaan oppilasta.
"Tiedätkö mitä, Pelkotassu." Vesitähti aloitti keskustelun.
"Mitä?" naaras kysyi.
"Tiedän että valehtelit minulle silloin. Mutta jos et saa kertoa salaisuudestasi, älä kerro. Haluaisin vain että pysyisit turvassa. Älä kuitenkaan lähde minnekkään luvattonille teille ilman että kerrot minulle. Olet minulle tärkeä, koska olet oppilaani. Olen vähän kuin kolmas vanhempasi." Vesitähti kertoi pitkästi, Pelkotassun kuunnellessa kiinkostuneena ja keskittyneesti. Huomaamatta kaksikko olikin pysähtyneet siihen paikkaan.
"Voitko luvata minulle?" Vesitähti kysyi katsoen oppilaansa syvälle silmiin kuin etsien tältä totuutta sieltä, mutta tiesi että se olisi aika mahdotonta. Vesitähti odotti naarasoppilaan vastausta korvat höröllä.


//pelko?

Vastaus:

6 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Sipuli

28.03.2020 22:59
Oravatassu, Loistoklaani


Katsoin tympäätyneenä Mahlatassua. Joo, olin ehkä ihastunut häneen. Mutta, rakastunut? Miten hän jo sitä ajattelisi jos kerran juuri kasvoi pois pentuvaiheesta. Aikoiko se jo heti hankkia kumppanin?!
"Okei." vastasin ujosti. Tähtiklaanin nimeen miksi minä herkistelin aina Mahlatassun kanssa?! Ehkä todellakin tykkään siitä...
"Minäkin, kai." jatkoin.
"No niin oppilaat, näyttäkää nyt liike minkä näytin." Kärppätähti käski. Minua kuumotti kun keskityin vain Mahlatassuun, kuinka noloa. Ja päällikön edessä! Noh, hän on mestari, ja joka nöyryyntymiskerrallani on varmaan pakko tehdä se Kärppätähden edessä. Seisoin paikoillani esittäen miettivää. Silmutassu oli lennossa asennossa. Katselin sivusilmällä siskoani ja yritin matkia. Takapuoli ylös, jalat koukkuun, vatsa maahan... Ai miten jumissa olen! Katse ylös...
"Mainiota Silmutassu!" Hohdemieli kehui.
"Ööh... Oravatassu, näytät koiralle jolta ei tarpeet lähde ulos." Kärppätähti puolestaan kuiskasi korvaani.
"Oletko muka nähnyt sellaista?" ihmettelin. Kolli oli tukehtua nauruun.
"No luulisin että koirat näyttää tuolle... Mutta, otapa siskostasi esimerkkiä ja korjaa tuo asentosi äkkiä." Kärppätähti kehotti.
*Minähän otin!* ajattelin kärttyisenä, mutta silti yritin matkia paremmin Silmutassua. Tajusin kuinka noloon tilanteeseen tulin kun olin näyttänyt niin tyhmää asentoa mestarilleni, hups. Sitten, korjauksen jälkeen katsoin kiinnostuneena, miten Mahlatassu selviäisi tästä.


//mahla?

Vastaus:

9 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Usva YP

28.03.2020 20:49
Mahlatassu, Loistoklaani

"Haluatteko taisteluharjoituksiin meidän ja Hohdemielen ja Silmutassun kanssa?" Kärppätähti kysyi. Vilkaisin mestariini Ruusu-uskoon ja hän nyökkäsi hyväksyvästi.

Kuljimme puiden lomassa kohti harjoitusaukiota. Vilkuilin kaiken aikaa Oravatassuun. Naaras oli niiiin kaunis. Katseemme kohtasi muutaman kerran, mutta joka kerta jompikumpi käänsi nopeasti päänsä pois. Silmutassu katseli meitä aivan kuin olisimme järjiltämme ja pyöräytti silmiä. Harjoitusaukio alko jo näkyä ja heitin viimeisen silmäyksen Oravatassuun. En haluaisi taistella häntä vastaan. Jos satuttaisin häntä edes vähän, en ikinä antaisi itselleni anteeksi. Ilmeisesti Tähtiklaani oli kumminkin erimieltä.
”Oravatassu ja Mahlatassu, taistelisitteko te ensin, jotta näemme mitä osaatte?” Kärppätähti ja Ruusu-usko kysyivät yhteen ääneen. He vilkaisivat toisiaan ensin hämmästyneinä, mutta sen jälkeen kummatkin katsoivat meitä tyynesti. Aistivatko nuo kenties tunteeni Oravatassua kohtaan? Naamaani alkoi kuumottaa ja meinasin pörhistää karvani, mutta pidin ne juuri ja juuri silotettuna. Oravatassu rupesi kiertämään minua. En tiennyt mitä tehdä. Annoin Oravatassun hyökätä kimppuuni enkä taistellut vastaan. Kuulin Ruusu-uskon sanovan Oravatassulle ettei tämän tarvitse jatkaa, sillä hän oli jo voittanut. Sitten Kärppätähti näytti joitakin liikkeitä, mutta en kuunnellut enkä katsonut vaan tuijotin herkeämättä Oravatassua. Hän siirtyi lähemmän minua ja kuiskasi:
”Miksi annoit minun voittaa?” En voinut muuta kuin kertoa tunteistani nuorta naarasta kohtaan.
”Koska, minä rakastan sinua”

//Orava? Noi Mahlatassun ajatukset XD

Vastaus:

11 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Sipuli

28.03.2020 19:47
Oravatassu, Loistoklaani


"Emo, emo, lopeta!" karjuin kun emo nuoli karhealla kielellä päässäni olevat karvat sileäksi.
"Silmupentukin kesti tämän oikein hyvin, joten Oravapentu sinäkin kestät." Hietaukkonen kehräsi.
"Silmutassu on eri kissa!" huusin.
"Silti, et saa näyttää myrskyssä käyneeltä kissalta, on tämä oppilasnimitys tärkeä tapahtuma." Hietaukkonen jatkoi.
"Pyh, MINUN päällikkönimitys on PALJON tärkeämpi." naukaisin. Hietaukkonen huokaisi syvään ja lopetti kun kuuli Kärppätähden kutsuhuudon kerätä klaanin koolle.
"Tänään on tulossa jopa viisi uutta oppilasta." Kärppätähti aloitti.
"Mutta meitä on vain kaksi, miten höpsö hän on." naurahdin.
"Oravapentu, ole hiljaa." emo käski napakasti. Silmupentu oli vain hiljaa vierellä.
"Mahlapentu, astu eteen." Kärppätähti käski sillä välin. Tajusin että Mahlapentu sisarineen nimitettiin myös! No tietenkin, ollaanhan sama ikäisiä.
"Mestarisi on Ruusu-usko." Kärppätähti lopetti ja näin kun joku naaras kosketti Mahlapennun nenää. Sitten mentiin Varispentu ja Lehtipentu läpi, siis Varistassu ja Lehtitassu.
"Oravapentu, astu eteen." Kärppätähti määräsi ja havahduin kävelemääm eteen.
"Hiekkalehti, nimitä tämä oppilas puolestani." kolli jatkoi ystävällisesti kellanpunaiselle naaraalle jota tämä todennäköisesti tarkoitti. Sitten päällikkö hyppäsi alas kiveltä ja Hiekkalehti meni tilalle ihmeissään. Tämä kuiskadi nopeasti tapahtuman ja Hiekkalehti nyökkäsi ymmärtäneenä.
*Mitä tapahtuu?* ihmettelin.
"Oravapentu on saavuttanut kuuden kuun iän, ja hän on valmis soturioppilaan koulutukseen. Tästä päivästä aina siihen päivään, jona hän on ansainnut soturinimensä, kutsuttakoon tätä oppilasta Oravatassu. Sinun mestarisi tulee olemaan Kärppätähti." Hiekkalehti kuulutti kovalla äänellä, ja sydämeni hyppäsi kurkkuun innosta. Häntäni alkoi lepattamaan, toiveeni oli toteutunut! Kärppätähti astui eteen.
"Oravatassu, tule koskettamaan neniä kanssani." kolli kuiskasi hymyillen. Hypin innokkaasti uuden mestarini luo ja ihan tönäisin häntä kuonolla. Sitten mentiin omalle paikalle.
"Missä minun hurraukset?" ihmettelin pettyneenä.
"Sitten kun kaikki on nimitetty, eli Silmupennun nimityksen jälkeen." Hietaukkonen kertoi katse jähmettyneenä toiseen pentunsa. Menin sitten isän luo.
"Onnea pikku oppilaani. Eikö olekin hienoa olla ihan päällikön oppilas?" Tulisielu kysyi iskien silmää leikkisästi.
"On! Todellakin! Se oli toiveeni, ihan kuin he olisivat lukeneet ajatukseni!" naukaisin hymyillen. Isän kanssa oli kiva olla.
"Silmutassun mestari on Hohdemieli." Kärppätähti ilmoitti ja sisko ja hopeanvärinen naaras koskettivat neniä.
"Mahlatassu, Varistassu, Lehtitassu, Oravatassu, Silmutassu!" klaani hurrasi ja röyhistin rintaani ylpeydestä.

***

"No niin Oravatassu, toinen päiväsi oppilaana." Kärppätähti herätti minut oppilaiden pesässä.
"Voidaanko mennä metsästämään Mahlatassun kanssa?" kysyin unisena. Kärppätähti katsoi minua kuin päähän lyötynä.
"Ajattelin että haluaisit olla Silmutassun kanssa ja sen takia järjestinkin Hohdemielen kanssa yhteisen taistelutuokion. Voimme kyllä kutsua Mahlatassunkin Ruusu-uskon kanssa." Kärppätähti selitti pöllämystyneenä ja lähti pesästä minä seuranani. Näin heti Mahlatassun Hohdemielen kanssa aukiolla. Juoksin heitä päin innokkaasti mutta hidastin vauhtia että Kärppätähti saisi minua kiinni.
"Voitko sinä kysyä?" kysyin.
"Okei." Kärppätähti maukaisi yllättyneenä.
"Haluatteko taisteluharjoituksiin meidän ja Hohdemielen ja Silmutassun kanssa?"

//mahla?

Vastaus:

20 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Fear

28.03.2020 16:54
Kuolonkuiske, Pilviklaanin soturi


Päästyäni leiriin, olin väsymyksestä uupunut. Iltapartio oli ollut pitkä, ja Kuisketassukin painui heti oppilaidenpesään.
Astelin hiljaa pesään. Pisarahaukka ja muut soturit lepäsivät, niin myös minäkin.
Nukahdin heti päästyäni vuoteelleni.

//Unessa

Olin pimeässä metsässä, se oli kuin Pilviklaanin reviiri, mutta synkempi ja sumuisempi.
Kuulin kissojen puhetta edessäni, ja katselin sinne. Näin kaksi kollia juttelevan ystävällisesti toisilleen, mutta kumpainenkin näytti siltä, kuin kettu tai mäyrä olisi juuri raadellut heihin syvät haavat.
Pian naaras käveli taakseni. Hän avasi suunsa sanoakseen,
"Hei Kuolonkuiske. Olen tuleva mestarisi, Pimeäruusu."
"Olen soturi," Sanoin kummastuneena.
"Et, jos liityt Synkän metsän riveihin. Silloin koulutamme sinut, ja kun koulutuksesi on hoidettu loppuun, pidämme seremonian." Sanoi Pimeäruusu.
"Seremonian jälkeen sinulle voidaan antaa oppilas, joka on suuri kunnia, sillä yleensä vain vainajille annetaan oppilas." Jatkoi naaras.
"Synkkään metsään pääsevät vain kaikista taitavimmat, ja luonteeltaan vahvimmat." Sanoi Pimeäruusu.
>> Voisin jäädä. Saisin kunniaa ja valtaa. Ja hyvän koulutuksen. << Ajattelin.
"Jäätkö, Kuolonkuiske?" Pimeäruusu kysyi
"Jään." Naaraan puhe oli vakuuttanut minut, ja halusin tosiaan jäädä.
"Aloitamme helposta. Näytä mihin pystyt." Pimeäruusu sanoi.
Naaras käveli minua päin ja kuiskasi,
"Taistelemme siis. Kynnet esiin"
Nyökkäsin, enkä osoittanut hermostuksen merkkejä.
Asetuimme vastapäätä toisiamme ja paljasitin hampaani, ja liu'utin kynteni esiin. Pimeäruusu teki samoin ja hyökkäsi ensin. Väistin kynnet, ja kaadoin naaraan nurin, viiltäen tämän vatsaa. Pimeäruusu temppuili otteestani irti, ja tunsin naaraan kynnet selässäni. Koitin olla kiljumatta kivusta. Heittäydyin selälleen, ja naaras litistyi painoni alle. Pian olin taas tämän vatsalla. Sain idean ja puraisin naaraan jalkoja kovasti.
"Selvä. Tämä saa riittää tältä yöltä."
Yhtäkkiä Pimeäruusun haavat, vain umpeutuivat.

//voisiko ylläpito lisätä Synkkään metsään Pimeäruusun niin sinnekkin saataisi täydennystä:-D

Vastaus:

15 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Sipuli

28.03.2020 09:51
Kerma, kotikisu


Istuin kotiväkeni aidalla tuijottamassa kahta hurjannäköistä kissaa - toinen oli kolli, joka hyppeli pystykulkijoiden katolta katolle koko ajan, ja toinen oli naaras, joka oli asennossa kun joku painaisi hänet maahan ja siinä se vain odotti. Sitten, vuodelta tuntuvan ikuisuuden jälkeen naaras hyppäsi jonkun päälle ja purisri siihen kyntensä. En kestänyt tappohetkeä enää katsoa, joten käänsin pääni takaisin kolliin katolla. Nyt se oli meidän kotiväkemme katolla ja se tuijotti naarasta taukoamatta. Kun meidän kotiväkemme talo oli viimeinen meidän kadulta, kolli hyppäsi alas pihallemme, ja siitä pois pihatielle.
"Häivy!" murisin pienesti hänen kuulematta ja hyppäsin aidalta nurmikolle. Todellisuudessa en tarkoittanut sitä, olisin mieluummin juuri antaa sen olla pihallamme. Hän vaikutti kiinnostavalle kissalle, joka olisi voinut olla hyvä kaveri.
"Taasko löysit uuden kaverin?" Matiaksen ääni kuului korviini, ja kääntyessäni näin hänet vastakkaisella aidalla. Sitten hän hyppäsi sieltä meidän pihalle ja tuli minun luokse nuolaisemaan poskestani lempeästi.
"Noh, löysin kollin joka tuli meidän pihalle. Olisin halunnut tutustua, mutta se lähti kun se yrittää saada..." ääneni töksähti kun tuli mieleen miten naaras tappoi eläimen, mitä tappoikaan.
"Naaraan joka tappaa eläimiä." jatkoin lausettani kyynel jo silmissä. En kestänyt sitä että ne villikissat siellä metsässä tappavat eläimiä! Vaikka kotiväkemme tappoivatkin possuja ja lehmiä, en minä sympatiaa tuntenut heitä kohtaan. Ne vain vaikuttivat... tarpeeksi tyhmille että ne voidaan syödä. Ja sama kalojen kanssa.
"Voi, älä huoli. Vaikka he tappavat eläimiä huvikseen koska heillä on tylsää, me emme sentään tee niin. Se säästää paljon eläimiä menemästä sukupuuttoon." Matias lohdutti.
"Sitä paitsi, meillä on perhe. Sinä, minä meidän vanhemmat, pennut..." Kyyneleet alkoivat virtaa poskillani maahan kun Matias muistutti asiasta. Kolli tajusi virheensä ja laski päänsä.
"Minulla on vain kova ikävä emoa ja isää ja pentuja. En tajua, miksi Vaahto lopetettiin kun se halusi vain suojella minua, en tajua miksi isäni kotiväki muutti pois, en tajua, miksi Sulka ja Voima vietiin isältä ja emolta eli sinulta ja minulta pois. Vaikka tämä onkin rentoa elämää kotiväkemme luona, he silti pilaavat elämänilon! Jos sinullekin käy jotain niin olen, yksin." purin omat tunteeni. Kyyneleet lopettivat virtaamisen ja pysähdyin vain.
"Hankitaan uudet pennut, ja pidetään ne meillä siihen asti kunnes kotiväkemme luovuttavat ja eivät niitä vie." Matias ehdotti.
"Kaksijalat ovat voimakkaita. Heillä on asunnot, koneet, vaikka mitä. Meillä on vain kynnet, hampaat ja vanhempien vaisto." valitin.
"Me voimme karata. Parempirn pystykulkijoiden luo, missä he antavat pitää pentumme." Matias ehdotti.
"Olisipa se täällä, muuten tykkään tästä paikasta." totesin.
"No, sille ei voi mitään." Matias totesi. Hyppäsin hänen luotaan tähystyspaikalleni takaisin katselemaan vieraiden naaraan ja kollin menoja. Oikeastaan naaras vaan oli näkyvissä, kolli oli mennyt piiloon. Sillä oli leuoissaan kuolleita rottia. Minua kuvotti.
"Ruoka-aika!" Matias sanoi pirteästi kun huomasi kotiväkeni työntävän nappulakuppini ulos kissanluukusta.
"Ei oikein huvita." vastasin katse jähmettyneenä villikaksikkoon.
"Ruoka parantaa oloasi." Matias lupaili.
"Kiitos tiedosta." maukaisin.
"Täällä on lohtakin, lempikalaasi." Matias maanitteli. En välittänyt vaan hyppäsin aidalta pihatielle ja menin lähemmäksi naarasta.
"Moi, olen Kerma, kiva tavata ensikerran!" maukaisumin yrittäen kuulostaa iloiselle ja pirteälle.

//sori kun tunkeuduin teidän tarinaan :0, mutta jos käy niin tulisin, dobby tai charla?

Vastaus:

19 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Fear

27.03.2020 08:53
Dobby, kulkukissa


Pari päivää oli kulunut saalistaen, katsellen katoilta pystykulkijien tekemisiä, ja tarkkaillen naaraan varalta. Pian Charla kuitenkin ilmestyi kuin ilmestyikin. Tämä kävi nappaamassa pari vanhaa rottaa, samalla kun olin kiivennyt taas katoille. Charla otti rotat leukoihinsa, tiukkaan otteeseen. Hypin katoilta toisille, seuraten naarasta, Charla ei näyttänyt siitä tietoiselta. Pidin naarasta silmällä, kun hän kulki varjoisilla pienillä kujilla. Yhtäkkiä pesät loppuivat ja jouduin laskeutumaan alas katolta.
Hiivin nopeasti pois Charlan nähtävistä.

//Charla??

Vastaus:

5 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Usva YP

25.03.2020 22:27
Murattipentu, Pyryklaani

//Koomassa tai missä lie

Jalkani tuntui tunnottomalta ja silmäni eivät nähneet mitään. Mitä oli tapahtumassa? Jokin eläin oli hyökännyt Kiurupennun kimppuun, jonka jälkeen minä olin hyökännyt sen kimppuun ja se oli purrut jalkaani. Nyt olin siis jossain mustassa paikassa ja minusta tuntui, ettei koko jalkaa ollut olemassakaan. Yritin avata silmiäni, mutta mitään ei tapahtunut. Odotin turhautumiseen asti, että jotain tulisi näkökenttääni. Silloin kuulin ääntä. Ääni oli Yösydämmen.
”Paraneeko Murattipentu? Hän ei ole vieläkään herännyt”, Yösydän sanoi. Silloin yritin entistä kovemmin, että silmäni avatuisivat, jottei Yösydämen tarvitsisi olla huolissaan.

//Hereillä

Näin kaiken yhdellä kertaa ja meinasin painaa silmäni takaisin kiinni, mutta pidin ne vaivoin auki.
”Murattipentu!” Yösydän huudahti ilahtuneena. Käänsin katseeni jalkaani. Siihen oli tullut syvä viilto, mutta se ei enää satunut vaan kutitti hiukan. Juovatäpälä tuli luoksemme.
”Murattipentu, pystytkö astumaan jalallasi?” tämä kysyi. Nousin makuusijaltani ja nousin. Jalka tuntui aivan tavalliselta enkä ymmärtänyt minkä takia muut hätiköivät. Olihan haava pahannäköinen ja muuta, mutta jalka oli kunnossa.
”Olen ihan kunnossa”, sanoin ja istahdin takaisin makuusijalle. ”Miten Kiurupentu voi?”
”Hän voi hyvin, kiitos sinun”, Juovatäplä sanoi ja Yösydämen silmissä roihusi ylpeys.
”Kuinka kauan olen ollut täällä?” kysyin. ”Ovatko muut jo oppilaita?” Yösydän naurahti huvittuneesti.
”Olet ollut täällä muutaman auringonnousun verran”, Yösydän kertoi ja juuri silloin Kiurupentu, Kaikupentu ja Harmaapentu seuranaan Aurinkopentu, Käärmepentu ja Ohdakepentu ryntäsivät sisään.
”Sinä heräsit!” Kiurupentu huudahti iloisesti. Nyökkäsin yhtä iloisesti.
”Meidän pitää käydä ilmoittamassa Vesitähdelle, että olet herännyt, mutta tulemme pian takaisin”, Juovatäplä sanoi ja he lähtivät Yösydämen kanssa. Naaraiden lähdettyä Ohdakepentu alkoi puhua:
”Anteeksi, että veimme teidät ulos leiristä. Se mitä teit sille olennolle oli tosi rohkeaa.” Käärmepentu nyökytteli vierestä selvästi häpeissään. Heilautin korviani anteeksiannon merkiksi, jolloin sekä Ohdakepennun että Käärmepennun olemus rentoutui.
”Miten Tummapentu voi?” kysyin vaihtaen puheenaihetta tahalleen.
”Hänen yskänsä alkaa jo parantua”, Harmaapentu sanoi. ”Hän kuulosti eilen jo tältä.” Harmaapentu muutti äänensä möreäksi ja sai aikaan kehräystä ympäriltään. Kaislikosta alkoi kuulua kahinaa ja Vesitähti ilmestyi pesään. Tämä kyseli ensin joitakin kysymyksiä ja sitten pyysi näyttämään, että pystyin kävelemään.
”Mitä sille eläimelle kävi?” kysyin, sillä asia kiinnosti minua.
”Karkotit sen lopullisesti. Siitä ei ole havaittu enää mitään tietoa”, Vesitähti vastasi.

//Jaa aikaskippi

Oli kulunut jo kuu jalassani olleen haavan parantumisesta ja siitä oli enää arpi jäljellä. Jalka ei vaivannut minua niinkään vaan Käärmepennun ja Ohdakepennun käytös kun olin lähellä. He tuntuivat aina yrittävän todistella jotain. Käärmepentu yritti kerran hypätä puron yli ja melkein hukkui, mutta oli vain:
”Näitkö Murattipentu, minä silti yritin.” Tummapentu ja Aurinkopentu sentään käyttäytyivät kuten sisarukseni. Ohdakepentu ja Käärmepentu pääsisivät pian hengestään tuota menoa. Ja toinen muutos mikä heissä oli tapahtunut, oli se, että he riitelivät ja olivat erimieltä kaikesta koko ajan niin, että hermot menee. Kaikupentu tuli luokseni selvästi innoissaan.
”Mitä nyt?” kysyin ja Kaikupentu näytti ratkeavan innostuksesta.
”Minä maistoin hiirtä”, Kaikupentu kertoi.
”Hiirtä?!” kysyin hämmästyneenä, pyryklaanilaiset söivät kaloja. Kaikutassu nyökkäsi ja sanoi:
”Se oli tosi karvaista.”

//Joku? Jatkan itse varmaan huomenna

Vastaus:

26 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Sipuli

25.03.2020 20:53
Aurinkopentu, Pyryklaani


"Murattipentu, Murattipentu!" huusin yrittäen herättää pennun. Tällä oli silmät kiinni koska eläin oli puraissut sitä takajalkaan ja... Sitten se vain jäi paikoilleen. Kiurupentukin makasi täristen maassa. Onneksi eläin oli lähtenyt eikä enää tehnyt enempää vahinkoa.
"Mä meen hakee apuu." sanoin yrittäen kuulostaa rohkealle ja juoksin leiriin.
"Emo emo emo emo!" huusin kuin palosireeni. Pian emo juoksi hädissään luokseni.
"Mitä nyt?" hän kysyi.
"Joku eläin purasi Murattipentuu jalkaan. Nyt Murattipentu nukkuu. Se pelasti Kiurupennun silt eläimeltä. Se eläin oli oranssiturkkine ja suipponaamane." infosin mahdollisimman nopeasti.
"Mitä Tähtiklaanin nimeen pennut taas keksivätkään." Vadelmasydän pohti hermostuneena ja käveli perässäni juostessani kohti paikkaa, missä muut oli.
Päästessämme muiden pentujen luo alkoi kaikki älämölötä tapahtumasta. Vadelmasydän ei välittänyt niistä vaan otti nopeasti Murattipennun ja Kiurupennun hampaisiinsa.
"Tulkaa pentutarhaan, heti." Vadelmasydän mutisi pentujen välistä ankarana ja me pennut kipitimme leiriin kun Vadelmasydän johti. Hän juoksi parantajanpesälle, jätti pennut sinne ja sitten meni meidän perässä pentutarhaan.
"Missä Murattipentu ja Kiurupentu on?" Yösydän kysyi kun hän ei löytänyt meidän joukosta mainitsemiaan pentuja.
"Parantajanpesällä." Vadelmasydän vastasi.
"Miten he sinne joutuivat?" Yösydän kysyi kauhistuneena.
"Pennut lähtivät leirin ulkopuolelle tekemään jotsin, ja kettu hyökkäsi heidän kimppuun." Vadelmasydän kertoi ja Yösydämen ilme kalpeni.

//muratti? Umohin auringon ja muratin välisen tarinan, hups.... sentään löysin sun jatkot :)))

Vastaus:

12 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Fear

25.03.2020 18:25
Pelkotassu, Pyryklaanin oppilas


Kun näin Vesitähden suuaukolla, tiesin olevani pulassa jo nyt. Lähdin toiseen suuntaan, kuin en olisi huomannut mestariani. Tiesin ettäse oli jo myöhäistä. En ollut saalistanut yhtään tullessani, joten päätin sanoa käyneeni kävelyllä.

"Missä olet ollut?" Vesitähti kysyi kireästi.
"Kävelyllä." Sanoin yrittäen pitää ääneni tasaisena, ja hyvin tietoisena sittä ettei Vesitähti tulisi uskomaan minua.
"Miten sitten selität viileän makuusijasi. Vaikutti siltä kuin olisit ollut tunteja kävelyllä!" Sanoi Vesitähti jonka äänestä paistoi huoli.
"Olin aikaisin ennen auringonnousua kävelyllä ja palasin nyt."
Vihasin valehtelua mestarilleni, mutten voinut muutakaan.
Vesitähti huokaisi ja näytti jopa järkyttynyneeltä.
"Tule." Sanoi Vesitähti.
Olisin voinut riiputtaa päätäni. Halusin pysyä yksin, mutta elin klaanissa. Eikä se olisi muutenkaan mahdollista.

Saalistimme suurimman osan päivästä aivan hiljaa, kunnes Vesitähti sanoi,
"Voisimme lähteä jo leiriin."
Nyökkäsin ja seurasin Vesitähteä leiriin. Olin kuitenkin innoissani yöllisestä näkemisestä.

//Vesitähtiii

Vastaus:

10 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Sipuli (varakoneella)

25.03.2020 15:48
Vesitähti, Pyryklaani


Vesitähden herätessä aamulla tämä verrytteli pitkään ja nautinnollisesti, ja sitten hän lähti ulos pesästään. Naaras meni kohti oppilaiden pesää aikomassa hakea oppilaansa Pelkotassun.
*Voisimme käydä metsästämässä.* Vesitähti oli suunnitellut ja meni suuaukosta sisään. Pelkotassun makuusija oli tyhjä ja pesässä oli vain Pääskytassu, Kontiaistassu ja Nokitassu.
"Missä Pelkotassu on?" Vesitähti kysyi oppilailta ja siihen he lopettivat rupattelunsa ja käänsivät katseensa päällikköön.
"Emme tiedetä. Mutta kaikista oppilaista hän oli ensimmäisenä jalkeilla, koska kun minä heräsin, muut nukkuivat mutta Pelkotassun makuusija oli jo todella viileä." Nokitassu kertoi.
*Mihin se oppilas oikein johdattikaan itsensä. Olenko niin huono mestari?* naaras ajatteli hermostuneena ja juoksi Puhujankivelle.
"Pyryklaanin kissat, kuunnelkaa! Onko kukaan nähnyt Pelkotassua tänään?" Vesitähden ääni kaikui leirissä ja kissat käänsivät katseensa häneen. KIssajoukko alkoi sopertamaan ja joissain välein kuului usein: "En ole."
*Voi hyvä Tähtiklaanin sentään.* Vesitähti ajatteli huolestuneena ja hyppäsi alas kiveltä.
"Miten sinä päästit hänet ohitsesi?" Vesitähti ihmetteli Koivuturkille.
"En nähnyt häntä ollenkaan..." Koivuturkki sopersi hermostuneena ja nolona. Vesitähti juoksi leirin suuaukolle tähyilemään. Sitten hänen silmäänsä pisti tummanharmaaturkki. Pelkotassu.
Vesitähti meni kaislojen taakse piiloon ja katseli pienistä väleistä oppilastaan. Tällä ei ollut mitään haavoja, eikä hän ontunut. Vesitähti huokaisi helpotuksesta, mutta silti, Pelkotassu oli aiheuttanut sekasorron. Kun Pelkotassu oli noin kymmenen ketunmitan päässä suuaukosta, Vesitähti astui esiin. Kun Pelkotassu oli tullut tarpeeksi lähelle, tämä huomasi mestarinsa, ja valahti kalpeaksi.
"Voisitko nyt Pelkotassu selittää, missä sinä olet ollut? Tuollainen karkaaminen leiristä on luvatonta ja vaarallista, ja nyt leirissä on sekasorto tämän takia." Vesitähti naukaisi Pelkotassulle, sillä tämä oli kuuloetäisyydellä. Naaras oli valahtanut hiljaiseksi, mutta Vesitähti odotti vastausta kärsivällisesti liikahtamatta.

//PELKOTASSU, JATKAISITKO?

Vastaus:

13 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Usva YP

25.03.2020 10:51
Valovirta, Loistoklaani

Olin sanonut hyvästit toisille kissoille ja suuntasin takaisin kohti leiriä. Päätin saalistaa matkalla, jotta klaanitoverit eivät epäilisi, että olisin tehnyt jotain luvatonta. Mutta oliko edes luvatonta tavata toisia kissoja Nelipuulla, jos ei mennyt toisen klaanin reviirille? Minun mielestäni klaanit olisivat voineet olla toistensa ystäviä, mutta ilmeisesti muut olivat erimieltä. Tapaamisessa ei ollut tapahtunut mitään ihmeelistä, mutta ehkä seuraavana yönä. Päästyäni leiriin annoin jalkani viedä kohti soturienpesää. Juuri silloin Haavekukka tuli pesästä.
”Missä sinä olet ollut?” Haavekukka kysyi unisesti.
”Metsästämässä”, sanoin ja olihan se osaksi totta. Minua alkoi kuvottaa: inhosin valehtelua ja nyt olin valehdellut sisarelleni.
”Älä sitten kerro. Olen vain huolissani, ei ole sinun tapaistasi valehdella”, Haavekukka sanoi ja painautui kylkeeni kiinni.
”Minä kertoisin oikeasti, jos saisin”, sanoin ja nuolaisin Haavekukan korvaa. Tämä nyökkäsi ja lähti kohti suuaukkoa. Huokaisin helpotuksesta ja omatuntoni soimasi. Minun olisi pitänyt kertoa Haavekukalle, sillä hän saa sen selville ennemmin tai myöhemmin. Jokin oli kumminkin pitänyt kieleni kurissa.

En tarjoutunut lähtemään aamupartioihin kuten tavallisesti, koska minusta tuntui, että nukahtaisin pystyyn. Käperryn sotureidenpesässä makuusijalleni, mutta uni ei tullut. Päässäni pyöri ennustus ja eilisyön tapahtumat. Ulkopuolelta alkoi kuulua lohdutonta parkuntaa. Hyppäsin pystyyn ja menin katsomaan mikä tilanne oli. Haukkatassu makasi verisenä aukiolla ja hän hädin tuskin hengitti. Parantaja seisoi vierellä tyrmistyneenä vieressä ja selitti Haukkatassun emolle, ettei tätä voisi kukaan muu kuin Tähtiklaani pelastaa.
*Voi kumpa Haukkatassu ei kuolisi* ajattelin. Silloin verenvuoto lakkasi kokonaan ja haava umpeutui. En ollut ainut joka hämmästyi tätä muutosta. Kohta Haukkatassu oli jo jalkeilla ja täysin pirteänä aivan kuin ei olisi koskaan haavoittunutkaan. Haukkatassun emo samoin kuin Mäntyturkki lähettivät Tähtiklaanille kiitoksen. Silloin suuaukosta tuli Haavekukan partio.
”Hyvänen aika, minkä takia kaikki näyttävät noin hämmästyneiltä?” Haavekukka kysyi ja asteli luokseni.
”Haukkatassu oli lähellä Tähtiklaaniin liittymistä ja yhtäkkiä hänen haavansa vain parantuivat”, kerroin.

Ilta oli alkanut laskeutua ja olin menossa jälleen Nelipuulle. Toivoin, että ehtisin tänä yönä vielä nukkua sen jälkeen. Tuntui kuin itse metsä olisi pysähtynyt jännityksestä kun kuljin kohti Nelipuuta. Viime kerralla olin ollut ensimmäinen ja minusta tuntui, että olisin tälläkin kertaa.

Niin kuin olin ajatellutkin, kukaan muu ei ollut vielä sielä. Kuu hohti kirkkaasti taivaalla ja puiden varjot lankesivat maahan. Loistoklaanin reviiriltä alkoi kuulua kahinaa ja Harmaavilla ilmestyi näkyviin.
”Ovatko muu jo tulleet?” Harmaavilla kysyi. Pudistin päätäni ja istahdin alas. Ei kulunut kauaakaa kun Pelkotassu tuli ja melkein heti hänen jälkeensä Korpikynsi. Korpikynsi näytti turhautuneelta ja siltä, että hän halusi olla missä tahansa muualla kuin täällä. Tunsin jonkin häikäisevän silmiäni ja katsoin eteen. Hopeinen kissa oli laskeutunut maahan. Pomppasin ylös ja toljotin kissaa typertyneenä.
”Hienoa, olette kaikki täällä”, kissa sanoi. ”Minä olen Koskenpuro.”
”Miksi meidän piti tulla tänne?” Korpikynsi kysyi töykeästi.
”Tulin kertomaan voimistanne ja tulevasta matkastanne”, Koskenpuro sanoi.
”Mistä voimista?” kysyin ja höristin korvani.
”Jokaisella teistä on voima, jota muilla ei ole. Pelkotassu ei voi haavoittua. Harmaavilla tietää milloin joku valehtelee ja totuuden. Korpikynsi tuntee kaikkien menneisyyden ja Valovirta voi parantaa minkä tahansa vamman tai sairauden ajatuksen voimalla”, Koskenpuro kertoi.
”Siten siis Haukkatassu tänään parantui!” huudahdin ja Koskenpuro nyökkäsi.
”Mutta mikä matka?” Harmaavilla kysyi.
”Teidän kaikkien pitää lähteä yhdessä matkalle kohti auringonnousua, mutta lähtekää pian aikaa ei ole hukattavaksi”, Koskenpuro sanoi vielä ja haihtui savuna ilmaan.

”Noh, milloin lähdetään?” kysyin innostuneena.
”Oletko tyhmä, minä en lähde vain jonkun kissan takia”, Korpikynsi sanoi. Vilkaisin Pelkotassuun ja Harmaavillaan merkiksi, että he lähtisivät matkalle.
”Kiltti, ennustus ei välttämättä toteudu, jos et tule mukaan”, sanoin Korpikynnelle. Tämä huokaisi ja nyökkäsi myöntyvästi päätään.
”Mutta milloin lähdemme?” kysyin uudestaan.
”Sovitaanko kahden auringonnousun päästä täällä ja silloin lähdetään”, Harmaavilla ehdotti. Pelkotasdu, Korpikynsi ja minä nyökkäsimme päätämme sopimuksen merkiksi. Pian matka voisi alkaa.

//Korpi, Pelko tai Harmaa?

Vastaus:

40 kp:ta!

(Olin laittanut vahingossa Valovirran klaaniksi Loistoklaani)

Usva YP

Nimi: Fear

25.03.2020 08:47
Heitän tässä jatkot vielä Vesitähdelle edelliseen tarinaan

Nimi: Fear

25.03.2020 08:45
Pelkotassu, Pyryklaani


Olin vasta palailemassa ajatuksesta, että olisin yksi valituista. En kertonut siitä kenellekkään. En edes emolle. Ajattelin että jos Tähtiklaanin kissa koko juttua minullekkaan voi kertoa, en minäkään siitä muille, tai klaanitovereille. Vesitähti sanoi että olisi aika venytellä kipeitä lihaksia. Totesin olevani samaa mieltä, ja lähdimme harjoittelemaan sammalaukiolle. Ensin juoksimme verryttelyksi, alkumatkan, lihaksiemme vetreyttämiseksi.

Kävelimme sammalaukiolle molemmat yhtä tohkeissamme. Ja kun olimme puolimatkassa Vesitähti ilmoitti;
"Nokitassu, tulee myöhemmin kanssamme harjoittelemaan." Vesitähti sanoi.
"Hänen oma mestarinsa on hyvin tärkeässä tehtävässä sillävälin." Jatkoi mestarini.
"Okei." Sanoin tyytyneesti, sillä ainakaan en joutunut harjoittelemaan Kiivastassun kanssa. Olin oppinut pitämään hänestä vielä vähemän eilisillasta lähtien.
"Näytät väsyneeltä. nukuitko hyvin?"
"Nukuin hieman levottomasti." Vastasin vältellen totuutta.
"Sepä harmi." Sanoi Vesitähti lyhyesti.

"No, mitä teen ensin?" Kysyin saavuttuamme aukiolle jossa tuoksui kostea sammal.
"Ajattelin että voisit taistella minua vastaan. olethan tehnyt sen useasti aiemminkin." Sanoi Vesitähti.
"Selvä on." Sanoin ja hyödyntäen pientä kokoani, sujahdin Vesitähden alle ja vedän tältä jalat alta.
Sitten varoin ettei Vesitähti pääsisi yllättämään. Hyppäsin kissan selkään oikealla hetkellä.
"Hui, taisit voittaa." Sanoi Vesitähti ikäänkuin antautuen.
Kuitenkin heti, kun irrotin otteeni naaraasta, tuo hyppäsi ja painoi minut hieman leikkimäisesti maahan.
"Älä ikinä anna vastustajan yllättää," Sanoi Vesitähti.
"Mrrau" Äännähdin, ja puhistelin sammalet turkistani.
Nokitassu ilmaantyi aukoille, ja aloiotimme harjoittelun vastakkain. Kolli oli saman kokoinen kuin minä, joten tiesin tästä tulevan vaikeampi voittaa.

Ensin Nokitassu hyökkäsi ja yritti sivaltaa minua kynnet piilossa poskelle. Väistin oikein sulavasti, ja tein oman syöksyni Nokitassuun. Tein hänelle kunnon korvapuustin, mutta vastustajani ei hätkähtänyt tuosta. Käännyin, ja huomasin Nokitassun puuttuvan. Etsin häntä katseellani ympäri aukio, mutten löytänyt häntä. Sitten kuitenkin haistoin tuulen mukana Nokitassun. Haju tuli ylhäältä puusta.
*Ahaa. Hän siis yrittää tippua niskaani.* Ajattelin happamasti sillä en pitänyt ajatuksesta joutua muussattavaksi.
"Nokitassu mihin menit!" Huutelin aivan kuin en olisi tiennyt mihin kolli oli mennyt.
Huomaamattani, Nokitassu pudottauti melkein niskaani. Ehdin kuitenkin juuri ja juuri pois alta.
"Miten?!" Sanoi Nokitassu.
"Tuohan toimii aina! Aina!" Jatkoi kolli.
"Eiköhän tämä olisi tarpeeksi. voimme jatkaa huomenna." Vesitähti sanoi, ja nauroimme Nokitassun kanssa makeat naurut.

Menimme nauttimaan Nokitassun kanssa vielä hiiret, ennenkuin meidät patistettiin nukkumaan. Tiesin, että minun oli pakko lähteä nelipuulle. tänäyönä. Oli kynsikuu, eikä kokoontumisia pidettäisi ainakaan hetkeen.
Odotin että pesässä kuului vain nukkuvien kissojen hidasta ja syvää hengitystä. Nousin makuusijaltani, se oli lämmin ja pehmeä, mutta minun piti jättää se nyt. Hiippailin ulos leiristä tarpeidentekopaikalle. Se oli aivan mainio tekosyy lähteä leiristä. Kaivoin pensasseinään kolon josta mahduin pujahtamaan, ja kuljin hetken, ennenkuin ylitin Pyryklaanin rajan. Kun ilmaannuin nelipuulle siellä oli joku toinenkin. Tämä naaras haisi aivan Loisteklaanille.
"Hei. Tiedätkö ennustuksesta?" Kysyi kissa.
"Tiedän. Ja minuhan ei enään edes tarvitse kysyä sinulta." Totesin ykstoikkoisesti.
Pian puille kerääntyivät kaikki neljä. muut kissat esittäytyivät Harmaavillaksi, naaras jolle olin aiemmin puhunut, Valovirta ja Korpinkynsi.
Olimme kaikki eri klaaneista. Mutta mitä meidän piti tehdä? Neljä kissaa olivat kokoontuneet näin yhteen.

"Milloin tappamme uudestaan?" Kysyi Valovirta.
"Kävisikö huomenna. sama paikaa sama aika." Sanoi Korpinkynsi.
kaikki sanoivat sen käyvän ja lähdimme kaikki ennen aamua takaisin leireihimme. Kun pääsin omalleni, Vesitähti kuitenkin seisoi suuakon edessä.

Vastaus:

30 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Sipuli

24.03.2020 22:38
Harmaavilla, Loisteklaani


"Voi hiirenpapanat. Halusin säikäyttää sinut." Kaarnaturkki tuli esiin puskasta. Harmaavilla pakotti kyntensä takaisin sisälle ja karvat sileytymään.
"Joo... Anteeksi se juttu." kolli jatkoi.
"Anteeksi myös." tunnustin. Sitten kosketimme toisiamme nenillä.
*Sentään ei ole enää pahaa mieltä tämän jälkeen.* kolli ajatteli emonsa sanoja, mitä naaras oli sanonut tälle pentuna.
Alkoi tulla pimeää, ja oli aika palata leiriin. Harmaavilla laski oravansa, sekä myöhemmin saadun peipposen tuoresaaliskasalle. Sitten hän otti sieltä Mustatäplän nappaman päästäisen ja hotkaisi sen muutamalla haukkaisulla. Sitten kolli meni nukkumaan.

//unta//

Harmaavilla juoksi aurinkoisella nummella. Kohti jotain. Jotain mitä hän ei tiennyt. Mutta hän silti tiesi sen. Harmaavillan käpälät kuljettivat tätä kohti isoja puita, neljää yhdessä kasvavaa tammea. Nelipuu.
Harmaavilla näki että siellä odotti joku. Sillä näytti olevan säihkyvän valkoinen turkki. Päästyään kuitenkin lähemmäs kolli erotti myös muitakin värinä täplinä turkissa. Se oli naaraskissa. Kun täplikäs naaras käänsi lämpimänvihreän katseensa Harmaavillaan, kolli vasta silloin tunnisti hänet - se oli hänen emonsa Omenaviima.
"Emo!" Harmaavilla kiljahti ilahtuneena sydän täyttyen onnesta ja hyppien yritti päästä nopeammin kissan luokse. Omenaviima seisoi rauhallisesti paikoillaan ja hymyili lempeästi.
"Hei, pikku soturini." tämä tervehti.
"Ihanaa nähdä sinut pitkästä aikaa!" Harmaavilla kehräsi.
"Niin minun sinuakin." Omenaviima jatkoi. Sitten Harmaavillan hymy hyytyi hänen tajutessaan jotain.
"Mutta, sinä olet kuollut." tämä naukaisi.
"Olen Tähtiklaanissa. Tämä on unta." Omenaviima kehräsi. Harmaavilla katsoi naarasta pettyneenä.
"Olisin halunnut sinut takaisin." Harmaavilla tunnusti surullisena.
"Ymmärrän. Mutta mennyt mikä mennyt. Nyt pitää keskittyä tulevaan." Omenaviima lohdutti.
"Mutta, miksi ilmestyit minulle unessa? Miksi ei elävänä." Harmaavilla kysyi.
"Olen kuollut kehostani. Mutta en sielustani, ja silloin voin käydä vain unissa jos on jotain tehtävänä." Omenaviima selitti.
"No, mikä tehtävä sinulla on nyt?" Harmaavilla kysyi.
"Kertoa sinulle asioita." Omenaviima paljasti. Harmaaviima kiinnostui ja meni istumaan mukavasti.
"On olemassa ennustus. Neljän on liityttävä yhdeksi tuhoa vastaan. Avuksi valon puolesta saatte muinaisten kissojen voimat omaksi. Yksikään ei selviä yksin ja ne, jotka vähiten tavoittelevat suurutta, parhaiten tähdettämyyden kohtaa.
Sinä olet yksi neljästä." Omenaviima kertoi.
"Mutta millä tavalla olisin muka erityinen?" Harmaavilla ihmetteli.
*Ehkä kuvittelen vain tämän kaiken.* hän ajatteli mielessään.
"Arvaa." Omenaviima maukaisi.
"Että olen sinun arvokas pentu?" Harmaavilla arveli.
"Ei, höpsö pentu. Mutta, sinun pitää tavata loput kolme täällä huomenna kuunhuipun aikaan." Omenaviima kertoi ja alkoi pikkuhiljaa haalistua.
"Mutta entä se miksi olen erityinen?" Harmaavilla kysyi.
"Sen sinun tarvitsee selvittää tai odottaa." Omenaviima kuiskasi ja hänen ohut kuvansa haihtui tähtiusvaksi taivaalle. Sitten maailma alkoi pyörimään hullunlailla, jolloin se meni lopulta mustaksi ja Harmaavilla katosi pimeyteen.

Vastaus:

23 kp:ta!

Usva YP

Nimi: Fear

24.03.2020 20:29
Pelkotassu, Pyryklaani

Oli aika lähteä iltapartioon. Vesitähti käväisi hakemassa minut oppilaiden pesältä.
Kiivastassu marisi koko matkan aina Tuiskuklaanin rajalle saakka, kunnes Kaislaturkki, ja Vesitähti sanoivat hänelle siitä. Katselin Tuiskuklaanin alueelle ja totesin etten haluaisi ikipäivänä elää siellä.
Hajumerkit laskettuamme, lähdimme takaisin leirille. Loin vielä viimeisen nelipuuhun, Tuiskuklaaniin ja puroon.

Päästyämme takaisin leiriin, painuin heti nukkumaan. Heräsin unessa nelipuilta, ja haistoin ilmaa. Haistoin vieraan kissan ja kysyin:
"Kuka siellä? Mitä haluat?" Epäilevästi.
"Ei kukaan. Minä vain. Vanha raihnainen Tähtiklaanin naaras." Sanoi ilmetysti vanha naaras.
Näin hohtavan kissan. Naaraan käpälät kimalsivat. Kuin aamun kuura ja kaste. Tähtiklaanin naaras oli kaunis. Sillä oli läpinäkyvä turkki ja viherrävät silmät.
"Ei kukaan tähtiklaanin kissoista ole arvoton!" Sanoin
"Voi, kuinpa asiat olisivatkin noin." Huokaili vanhus.
>>Mitä tuo mystinen naaras meinasi tuolla?<< Mietiskelin kunnes naaras jatkoi.
"Minun nimeni on Ruususielu. Ja tulin kertomaan sinulle ennustuksesta."
"Mutta minähän olen tavallinen!"
"EI MINUSSA ole mitään erityistä!" Huudahdin.
"On sinussa. Huomaat sen ennenpitkää." Sanoi Ruususielu.
"Silti. Mitä muka? Olen vain tavallinen oppilas!" Sanoin ymmälläni.
"En ole saanut määräystä kertoa sinulle. Kuitenkin uusi profetia kuuluu näin." Ruususielu sanoi kunniallisesti.
"Neljän on liityttävä yhdeksi suurta tuhoa vastaan."
"Tapaa kolme muuta nelipuulla huomisyönä, niin saat vastukset kysymyksiisi." Sanoin Ruususielu ennen, kuin jäin säntäilemään yksin pimeyteen. Lopulta hätkähdin hereille. Olin oppilaiden pesässä, ja tiesin että olin nukkunut levottomasti.

Vastaus:

11 kp:ta!

Usva YP

©2020 Tähtien polku - suntuubi.com